Tiilikatto on suomalaisissa pientaloissa kestävä ja perinteinen kate, joka altistuu jatkuvasti talven pakkasille, sulamisvesille ja kesän UV-säteilylle. Uusi betonitiili suojataan tehtaalla tiiviillä pinnoitteella. Se estää kosteuden pääsyn tiilen huokosiin ja pitää pinnan puhtaana. Vuosien myötä alkuperäinen suojakerros kuitenkin kuluu pois viistosateen, lumikuorman ja lämpötilavaihteluiden vuoksi.
Kun suojaava pinnoite ohenee ja lopulta katoaa, tiilen huokoinen betonipinta paljastuu. Ilmiö näkyy aluksi katon haalistumisena tai sammaleen kasvuina. Sammal ja värin haalistuminen eivät ole ainoastaan esteettinen haitta. Kuluminen heikentää tiilen rakennetta, mutta oikeilla huoltomenetelmillä katon toimintakunto voidaan palauttaa.
Kun betonitiilen pinta kuluu puhki, tiili menettää vedenhylkivyytensä. Paljas betonipinta imee vettä huokosiinsa kuin pesusieni aina sateella ja kostealla säällä.
Syyssateilla kostunut tiili jäätyy talvella. Vesi laajenee jäätyessään noin 9 prosenttia. Tämä laajeneminen luo painetta betonin kiderakenteeseen. Kun vesi sulaa ja jäätyy toistuvasti, syntyy pakkasrapautumista, joka murentaa tiiltä sisältäpäin.
Suojapinnan puuttuminen luo otolliset kasvuolosuhteet sammaleelle, jäkälälle ja muulle kasvustolle. Sammal tarvitsee kosteutta ja tartuntapinnan. Huokoinen betonitiili pitelee vettä, jolloin sammaleen juuristo pääsee tunkeutumaan syvälle tiileen. Tämä pitää katon jatkuvasti kosteana ja nopeuttaa rapautumista. Sammal myös kerää roskia ja pidättää vettä, mikä lisää katon kuormitusta ja estää veden normaalia valumista.
Rapautunut tiili alkaa lopulta halkeilla ja murentua reunoistaan. Tällöin sadevettä tai sulavaa lunta voi päästä tiilikatteen läpi aluskatteelle. Jos aluskate on vanha tai vaurioitunut, vesi voi päästä yläpohjan rakenteisiin. Ajoissa tehty tiilikaton pinnoitus palauttaa tiilen vedenhylkivyyden ja pysäyttää murentumisen ennen laajempia vaurioita.
Kun katon suojakäsittelyä suunnitellaan, vaihtoehtoina ovat yleensä väritön suoja-aine (kylläste) sekä värillinen tiilikaton pinnoite. Valinta riippuu tiilen iästä, kuluneisuudesta ja pinnan suojakerroksen kunnosta.
| Ominaisuus | Väritön kylläste (suoja-aine) | Värillinen pinnoite |
|---|---|---|
| Katon soveltuvuus | Hyväkuntoinen, uudehko tai lievästi kulunut tiili | Kulunut, väriään menettänyt ja huokostunut tiili |
| Toimintaperiaate | Imeytyy tiilen huokosiin ja muodostaa vettä hylkivän sitoutumisen | Muodostaa tiilen pinnalle uuden, paksun ja suojaavan värikalvon |
| Vaikutus ulkonäköön | Säilyttää tiilen nykyisen värin muuttumattomana | Palauttaa katolle siistin ja tasaisen värisävyn |
| Arvioitu suoja-aika | Noin 5–10 vuotta olosuhteista riippuen | Noin 10–15 vuotta oikein tehtynä |
Väritön kylläste sopii parhaiten alle 15 vuotta vanhoille katolle, joiden alkuperäinen maali- tai värikerros on edelleen siisti, mutta pinnan huokoset ovat alkaneet avautua. Kylläste ei muuta tiilen väriä eikä muodosta erillistä kalvoa. Se reagoi betonin silikaattien kanssa ja tekee huokosista vettä hylkiviä.
Värillinen pinnoite on oikea valinta silloin, kun katto on yli 15–20 vuotta vanha ja tiilen alkuperäinen suojakerros on kulunut pois. Kun tiilen pinta on harmaantunut tai laikukas, kylläste ei enää peitä värieroja. Värillinen akryylipohjainen pinnoite sulkee tiilen huokosrakenteen, antaa UV-suojan ja palauttaa katon värisävyn siistiksi.
Kestävä lopputulos vaatii työvaiheiden tekemistä oikeassa järjestyksessä. Pelkkä maalin ruiskuttaminen ilman pohjatöitä johtaa pinnoitteen nopeaan irtoamiseen. Työ jakautuu neljään vaiheeseen:
Katto pestään tarkoitukseen sopivalla korkeapainepesurilla ja hallitulla paineella. Pesu irrottaa vanhan pinnoitteen jäänteet, sammaleen ja lian. Pesu tehdään aina harjalta räystäälle päin, jottei vettä pääse saumoista aluskatteelle.
Pesun jälkeen tiilen huokosiin jää aina näkymättömiä kasvuston rihmastoja. Katto käsitellään biohajotettavalla torjunta-aineella, joka tuhoaa itiöt tiilen sisältä. Tämä estää kasvuston nousemisen uuden pinnoitteen läpi.
Katto tarkastetaan pesun jälkeen, ja huonokuntoiset tai haljenneet tiilet vaihdetaan. Ikkunat, seinät, terassit ja ympäristö suojataan huolellisesti maalisumulta.
Kun tiili on kuivunut, katto pinnoitetaan korkeapaineruiskulla. Ensimmäinen kerros imeytyy tiilen huokosiin ja luo tartuntapinnan. Kuivumisen jälkeen ruiskutetaan toinen kerros, joka antaa katolle lopullisen säänkeston ja tasaisen värisävyn.
Olennaisin tekijä on riittävä kuivumisaika pesun ja pinnoituksen välillä. Jos tiileen jää kosteutta, se haihtuu lämmössä ulospäin ja voi aiheuttaa maalin kuplimista tai irtoamista.
Tiilikaton huoltaminen on mahdollista tehdä itse, jos käytössä on riittävästi aikaa, välineitä ja kokemusta. On kuitenkin hyvä vertailla omatoimisen työn ja ammattilaistoteutuksen eroja.
Suurin ero liittyy pesukalustoon ja työturvallisuuteen. Tavallinen painepesuri ei useimmiten riitä irrottamaan tiilen huokosiin kertynyttä vanhaa pinnoitetta ja sammalta. Ammattilaisten polttomoottorikäyttöiset korkeapainepesurit tuottavat tasaisen paineen ja riittävän vesimäärän, jotka puhdistavat tiilen syvältä vaurioittamatta sen rakennetta.
Märkä tiilikatto on liukas alusta. Ammattilaiset käyttävät aina valvottuja turvavaljaita, köysiä ja kiinnityspisteitä. Katolla liikkuminen edellyttää asianmukaisia varusteita.
Pesu tehdään aina harjalta alaspäin, ettei vesi pääse aluskatteelle. Maalin tasainen levitys ruiskulla ilman valumia vaatii harjaannusta ruiskutusetäisyydestä ja tekniikasta.
Ammattilaisen tekemälle työlle myönnetään aina takuu. Oikeilla aineilla ja menetelmillä tehty pinnoitus kestää tiilessä noin 10–15 vuotta.
Katon huollon hinta riippuu katon koosta ja jyrkkyydestä. Voit laskea arvion kattosi huoltohinnasta helppokäyttöisellä katon hintalaskurillamme.
Kokeile hintalaskuria tästä →Omakotitalon tiilikaton huoltotyö kestää yleensä noin 2–4 päivää. Kestoon vaikuttavat katon pinta-ala, jyrkkyys, sammaleen määrä ja sääolosuhteet.
Ensimmäisenä päivänä katto pestään, käsitellään kasvustontorjunta-aineella ja rikkinäiset tiilet vaihdetaan. Tämän jälkeen pidetään kuivumistauko. Tiilen on kuivuttava syvältä ennen pinnoitteen levitystä, sillä betoniin jäävä kosteus pyrkii haihtumaan ja saattaa heikentää pinnoitteen tartuntaa. Aurinkoisella ja tuulisella säällä katto kuivuu nopeasti, kun taas pilvisellä säällä kuivumiseen kuluu enemmän aikaa.
Ainevalmistajien ohjeiden mukaan ilman ja katon pinnan lämpötilan tulee olla vähintään +5 °C työn ja kuivumisen ajan. Sateella pinnoitusta ei voida tehdä, sillä vesi huuhtelisi märän maalin. Myöskään suora hellepaahtaminen ei ole ihanteellista, sillä maali voi kuivua pinnasta liian nopeasti ennen kunnollista tartuntaa.
Sääolosuhteita seurataan tarkasti ennen pinnoituksen aloittamista. Työvaiheita siirretään mieluummin eteenpäin kuin otetaan riski sadekuurosta kesken työn. Tämä varmistaa maalikalvon oikean muodostumisen ja pitkäikäisen lopputuloksen.
Tiilikaton säännöllinen tarkastus ja ajoissa tehty huoltokäsittely pitävät huolta kiinteistön kunnosta ja pidentävät kattorakenteiden käyttöikää. Kun tiilen pinta pidetään tiiviinä ja vettä hylkivänä, pakkasrapautuminen pysähtyy ja katto säilyttää toimintakuntonsa vuodesta toiseen.
Oikeaan aikaan toteutettu huolto varmistaa, että katto suojaa rakennusta luotettavasti kaikissa sääolosuhteissa.

.png)



-p-500.jpg)